Lähellä kaunis

Olen viimeisimpien vuosien aikana, lähes huomaamattani, ottanut tavakseni käydä joka kesä paikoissa, joissa en ole aiemmin käynyt. Tällä en kuitenkaan tarkoita menolippua Mombasaan sen suuremmin, kuin kiitämistä muuallekaan maailman ääriin, vaan tutustumista toisinaan hyvinkin lähinurkilla oleviin kauniisiin paikkoihin, joissa ei vain ole tullut syystä tai toisesta aiemmin käytyä.

Toisinaan kun alkaa miettimään paikkaa jossa voisi käydä, huomaa katseensa kiipeävän lähialueen ylitse kuin ammuttuna ja siintävän matkojen päähän, sopivaa seutua silmäilemään. Tämä on ilmeisen yleistäkin, sillä olen monen ihmisen kuullut sanovan, että jokin paikka heidän asuinpaikallaan on heiltä itseltään näkemättä, vaikka muut ihmiset tulevat sitä katsomaan matkojen päästä.

Käydessäni pari päivää sitten Nurmijärvellä, tulin ensimmäistä kertaa vierailleeksi siellä sijaitsevalla Myllykoskella äitini ja Sinjan kanssa. Olen syntynyt ja kasvanut Nurmijärvellä, mutta siitä huolimatta ei tätä aluetta koskaan aikaisemmin ollut tullua nähtyä.

Kosken pauhu oli kaunista niin katsellen kuin kuunnellenkin. Aurinko paistoi lähestulkoon kirkkaalta taivaalta, saaden vellovan veden kukoistamaan kuohuissaan.

Kosken ympäristöstä lähtee metsään reittejä, joihin emme kuitenkaan lähteneet taivaltamaan, koska mukanani oli niin vauva kuin rattaatkin. Vaan kerrottuani miehelle kauniista paikasta ja reiteistä metsässä, pistimme jo korvan taakse idean reissusta, johon sisältyisi rattaiden sijasta kantoreppu.. :)