Maanantaina illalla kävimme ihanissa maalaismaisemissa ulkoilemassa koko perheen kanssa - eli miehen ja Sinjan, sekä Tahvon ja Maurin kanssa. Emme oikeastaan suunnitelleet sen tarkemmin mihin ajamme, pakkasimme vain itsemme autoon ja lähdimme ajamaan.
Ajoimme Iittalaan ja ihailimme häkellyttävän kauniita maalaismaisemia, kunnes tulimme Valkeakosken puolelle. Siellä sitten jalkauduimme ja tallustelimme ihanissa maisemissa auringon loistaessa, mies vaunuja työnnellen, minä lähes riemusta repeäviä, höyryveturin tavoin eteneviä nalleja talutellen (voisin vannoa, että käteni ovat sen venytyksen jäljiltä hieman pidemmät..)
Mikä parasta - reitiltä löytyi lehmiä! Lehmät olivat ensin kaukana laitumella, mutta riensivät melko pian luoksemme aidan luokse. Voi sitä ihanuutta, aurinko paistoi, kaunis peltomaisema ympärillä ja rivi toinen toistaan upeampia lehmiä edessä katselemassa! ♥
Ei ole ensimmäinen eikä suinkaan toinen tai edes kolmaskaan kerta, kun käymme ihailemassa kesällä lehmiä laitumella. Mutta silti tässäkin, kuten nykyään niin monessa pienen pienessäkin asiassa, on aivan uudenlainen vivahde, kun mukanamme on Sinja.
Pieni ihmisenalku, jolle kaikki kokemukset ovat uusia. Sinja sai maanantaina isin sylissä ihailla lehmiä - ja muun muassa vilkutella niille, kuten neiti nykyään vilkuttaa kaikelle.. :)
Koirankin talutus vaikuttaisi hurjan kivalta puuhalta, mutta se tuskin sujuisi vielä kovinkaan mallikkaasti - jospa siis vielä odotellaan muutama vuosi.. ;-)
