Hankeen harsottua

Aika on rientänyt vauhkoontuneen villihevoslauman tavoin niin, että edellisestä blogipostauksesta on ehtinyt kulua tovi. Tyystin ilmaan haihtuneena en toki ole ollut, vaan päinvastoin olen ollut hyvinkin aktiivinen instagramin puolella. Blogin oikeassa laidassa on linkki omaan instgramprofiiliini, johon olet tervetullut seuraamaan.

Loppuvuosi on mennyt aivan hurjaa vauhtia - jopa niinkin hurjaa, että yleensä laiskan etanan tavoin lyllyvä pimeä marraskuukin sujahti ohi silmieni, kuin kalalokki kauppatorilla, ruoka-annoksesi sen nokanpielessä kiikkuen.

Syyskuussa vietimme aivan ihanan loman Englannissa, jossa lämpö ja aurinko hellivät käsikädessä koko matkamme ajan. Ensimmäistä kertaa olimme ulkomailla matkalla lapsiperheenä ja se tuntui erittäin mahtalta! Simpukka oli mitä ihanteellisin matkakumppani mukautuen kaikkeen missä vain milloinkin matkasimme ♥

Vuokrasimme auton ja näimme matkamme aikana niin paljon kaunista, hämmästyttävää ja ihanaa. Mahtaisiko olla syytä ihan kuvapostaus tehdä reissusta?

Suomessa sää sen sijaan onkin ollut aivan toista maata oikeastaan siitä hetkestä saakka, kun maan kamaralle astuimme. Talvi on etenkin täällä etelässä jo tullut ja mennyt noin kymmeneen kertaan - milloin mahtaa se jäädä pidemmäksikin aikaa kylään? Instagramin puolella asiaa jo pohdinkin pari päivää takaperin:

Talvi. Se tulee, se menee.
Kiireellä kylään säntää,
mutta karkaa jos selkänsä kääntää.
Ovikelloa yllättäen soittaa,
huomiosi kiinnittää koittaa.
Vaan juuri kun oven avaa,
talvi jo muualla ravaa.

Levittää lumimaoton pihamaan päälle,
mutta siihen astuessasi,
vetää valkeuden jalkojesi alta.

Talvi, olisi tervetullut myös jäämään:
harsoittamaan hangen pimeyteen,
siivittämään sillaksi kevääseen

Tämän postauksen kuvat ovat parin viime viikon aikana otettuja. Niinä päivinä kun aurinko on näyttäytynyt, olen oitis kiitänyt kamerani kanssa sen kauneutta kuviin tallentamaan ♥

Mahtaako jouluaattona olla lunta maassa, mitä sinä luulet?