Tai kun olisi halunnut lähteä lempiartistinsa konserttiin, mutta ahdistui ajatuksesta ihmismerestä jossa tuntisi olevansa kahlaamassa kuin pieni silakka suurempien suomukylkien puristamana, äänen samalla täyttäen hermostoa kuin jatkuvasti ylitse täytettävää lasia, päätti mielummin jäädä kotiin. Tai jos lähtikin, tunsi sen jälkeen itsensä lähinnä oksalta toiseen verkkaiseen venyväksi, lihaksettomaksi laiskiaiseksi, joka on vielä muutamat linkouskerrat pyöräytetty pesukoneessa ja rutistettu lopulta rutikuivaksi.
Siinä missä ystävät viikonloppuisin mielellään matkasivat isollakin porukalla juhlimaan, itse jäi mielummin kotiin, jossa sitten sukelsi kirjan tarinaan, tai lähti muutamaksi tunniksi metsään kävelemään koirien kanssa. Siellä täällä liikkuen, puut ja pensaat ympärillään, monia pieniä luonnon ihmeitä havainnoiden, tunsi itsensä omituisen onnelliseksi. Siinä täydellisessä rauhassa ja hiljaisuudessa, yksin. Tai - koiran kanssa :)
Olen vasta viimeisinä vuosina ymmärtänyt sinällään niinkin yksinkertaisen asian, että olen erittäin voimakkaasti introvertti. Olisin luultavasti oivaltanut tämän aiemminkin, jos olisin ylipäänsä kuullut koko termistä jo vuosia aikaisemmin. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, joten sen sijaan, että olisi ymmärtänyt olevansa normaali introvertti, kuten monet muutkin ihmiset maailmassa, tunsi olevansa vain hyvin poikkeava muihin läheisiin ihmisiin verrattuna.
Aivan alkujaan luulin introvertin olevan eräänlainen synonyymi hiljaiselle ja ujolle ihmiselle, olettaen näin ollen, etten todellakaan ole introvertti - olinhan aina ollut hyvinkin ulospäinsuuntautunut niin tutumpien kuin tuntemattomienkin parissa. Vaan introvertti onkin todellisuudessa jotain täysin muuta kuin se, onko hiljaista vai juttelevaisempaa sorttia, vaikka introvertteihin tiettävästi suuremmassa määrin mahtuu niitä, jotka etenkin suuressa ja/tai vieraassa porukassa ovat enimmäkseen hiljakseen.
Käytännössä ja helposti ymmärrettävästi voisi sanoa niin, että siinä missä ekstrovertti, saa energiaa itsensä ulkopuolisesta toiminnasta ja ihmisistä, intovertillä samat asiat vievät energian. Kyseessä on niinkin yksinkertainen asia, kuin puhdas biologia. Siinä missä introverttejä ihmisiä ohjaa parasympaattinen hermosto, ekstroverttejä ohjaa sympaattinen hermosto.
Meistä miehen kanssa jokseenkin erikoisen pariskunnan tekee se, että siinä missä itse olen hyvinkin introvertti, on mieheni päinvastoin ekstrovertti. Siinä missä itse rentoudun kotona katse kirjan koukeroihin syventyneenä, täysin yksikseni ja vain hiljaisuus ympärilläni, rentoutuu mieheni ystäviensä kanssa meluisassa kahvilassa sumppia siemaillen.
Olen usein kuullut puhuttavan, kuinka epäonnistumaan luotu yhdistelmä introvertti ja ekstrovertti on, mutta kerrassaan kiitettävästi olemme toisiamme 18 vuoden ajan katselleen ja toistemme "omituisuutta" opetelleet ;)
