Hetket elämässä

Tulen usein miettineeksi, kuinka pienistä asioista elämänilo loppuen lopuksi koostuu. Erityisesti viimeisimpien vuosien aikana olen sisäistänyt tämän toden teolla - hetkessä elämisen taidon ja kuinka aito onni siitä syntyy. Elämä ei ole sitten kun, elämä on tässä. Onni ei ole sitten kun, onni on nyt.

Kun elää tässä hetkessä ja ymmärtää sen merkityksen, kykenee myös vaikuttamaan siihen, kuinka sen kokee ja kuinka hyvinkin pienet asiat vaikuttavat sen kokemiseen. Elämä on tässä hetkessä, onnen löytyminen juuri tässä ja nyt.



Se, että elää tässä hetkessä ja arvostaa sitä, ei tietenkään poissulje haaveita. Haaveet ovat elämässä kantava voima, joissa voi aina halutessaan vierailla ja valita taipaleellaan polkuja, jotka vievät kenties aina hieman lähemmäs niitä. Vaan mielestäni avainasemassa onkin se, kummassa loppuen lopuksi voimakkaammin elää: hetkessä vai haaveissaan.

Tunnen itseni tänä päivänä onnellisemmaksi kuin koskaan ikinä ennen elämässäni. Syynä ei suinkaan ole se, että kaikki haaveeni olisivat käyneet toteen, tai olisin saanut kaiken sen mitä haluan saavuttaa, vaan olen oivaltanut hetkessä elämisen taidon. Elämä tuntuu äärettömän rikastuttavalta, kun huomaa pysähtyvänsä ohikiitäviin hetkiin ja olemalla niissä oikeasti läsnä koko mielellään ja ruumiillaan.



Elämäni ei ole täydellistä, elämäni ei ole vaaleanpunaisilla pilvenhattaroilla tanssahtelua. Kuitenkin sen sijaan, että keskittäisin herkeämätöntä huomiotani kaikkiin vikoihin ja puutteisiin, joille en todellisuudessa voi tässä hetkessä mitään, hyväksyn niiden olemassaolon osana kokonaisuutta ja voin sitten keskittää huomioni asioihin, jotka tuovat iloa ja tyytyväisyyttä.

Mitä enemmän pieniä, mutta sitäkin merkitsevimpiä, asioita etsii, sen paremmin niitä myös ajan kanssa oppii huomaamattaankin havaitsemaan ja sen myötä onnellisuuden tunne leviää kuin kerma kakun päälle.