Tänään kerrottiin radiossa säähän olevan odotettavissa tuimaa tuulen tuiverrusta, joka puhaltaa puista viimeisetkin lehdet. Syksyn värien pian lennettyä tuulien mukaan ja muututtua muistoiksi, on mukavaa, että niitä on ehtinyt hieman saada ikuistettua kuviin.
On aina ihana tunne napata mukaan niin kamera kuin joku koirakin ja lähteä sitten tarpomaan milloin mihinkin, luonnon loputonta kauneutta ihailemaan. Tänään ihailimme Tahvon kanssa Aulangolla luonnon pukeutumista syksyyn.
Kova tuuli on täälläkin riepotellut. Kylmä ei ulkoillessa ole muuten vaivannut (ollut vaatetta sen verran), Mutta posket ovat paleltuneet..:)
VastaaPoistaKaunis koira♥
Oho! Posket oikein jo jäätyneet! :) Minä parhaillaan odottelen, että milloin tänne meille päin tulisi ensilumi - odotan sitä aina niin kovin! ♥
PoistaUpea poseeraus yläkuvassa!
VastaaPoistaEikös! Jäpikkä on tuollainen kuvausmalli - kiltisti aina nököttää siinä missä pyydän :)
PoistaLuonnossa liikkuminen on ihanaa ja luonto tarjoaa paljon upeita kuvattavia kohteita.
VastaaPoistaSuru on varmasti asia jota ei voi ennakoida etukäteen. Jaksamista sinulle <3
Tuli tämän myötä tosiaan huomattua se, että sitä surua, tunnetta ei olisi millään muotoa osannut aavistaa - koska en yksinertaisesti ollut tuntenut sellaista aikaisemmin. On käynyt läpi niin monia aivan uusia tunteita ja ajatuksia, että hengästyttää ajatellakaan näitä. Onneksi hiljalleen helpottaa..
PoistaOlipa kaunis postaus, kiitos tästä. Kaunista tekstiä, kauniita kuvia. Luonto on hyvä lohduttaja suuressakin surussa. - Kaunista viikon jatkoa sinulle!
VastaaPoistaVoi, kiitos itsellesi näistä sanoistasi! ♥
PoistaIhanaa kun on vilpittömiä eläinystäviä, surussa auttavat nekin. Siinä surussä täälläkin tarvotaan, 4kk miehen kuolemasta. Täällä kotona missä asuttiin 13 v kaikki muistuttaa hänestä. Niinpä täälläkin muuttelen sisustusta, koetan uudistaa paikkoja ja yritän luopua liioista tavaroista.
VastaaPoistaKirjastosta olen hakenut sisustuslehtiä ja sisustusblogeja katsellut. Ennen ei yhtään kiinnostanut nämä asiat. Jotain sijaistoimintaa kai koetan hakea, ettei ole suru koko ajan mielessä. Tsemppiä!
Kävin lukemassa blogiasi, niitä vanhempia tekstejä ajalta kun miehesi on kuollut. Jotenkin tuntui niin ulissa ja ytimissä ne kaikki sanat ja kuvasi.. sitä kun elää itse tällaista surua läpikäyden, niin jotenkin oikein ikäänkuin eläytyy muidenkin suruun hyvin vahvasti. Voimia meille kummallekin! ♥
PoistaVoimia sinulle <3 Oman isäni poismenosta oli kulunut viime lauantaina tasan 3 vuotta.
VastaaPoistaSuru helpottaa ajan kanssa, nyt tulevat vain mukavat muistot mieleen päivittäin.Saan hassuttelija isäni elävästi mieleeni muistellen hänen edesottamuksiaan. :)
Kauniita syksyn kuvia.
Sanonta "aika kultaa muistot" lienee siis hyvin osuva ♥ Itse elän vielä sitä aikaa, kun mietiskelen välillä että "onko se totta, onko iskä oikeasti poissa". Tuntuu kuin joku puristaisi sydäntä rinnassa todella kivuliaasti, kun tajuaa että se on totta, iskä on kuollut.
PoistaKamera, koira ja luonto! Varmasti hyvä yhdistelmä! Suru on surettava omassa tahdissa! Anna itselle aikaa. Sisustaminen on hyvä idea, saa aivot pähkäillä aivan erilaisissa asioissa.
VastaaPoistaKamera koirat ja luonto on toden totta aivan mahtava yhdistelmä ♥ Tahvo joka tässä postauksessa ensimmäisessä kuvassa nököttää, on vieläpä niin mahtava kuvausmalli, että ohikulkijatkin ovat silloin tällöin oikein pysähtyneet kehumaan sitä! :D
PoistaLuonto on kyllä niin ääretönä, niin valtavan upea, että siitä saa uskomattoman paljon voimaa. Tuntuu että mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän tämä vain korostuu! ♥
VastaaPoistaKiitos, kun piipahdit blogiini. Minäkin tulin katsomaan sinun blogiasi. Ikäväkseni sainkin lukea, että sinulla on surua. Onneksi sinulla on ihania eläinystäviä lohduttamassa. Luonto ja kuvaaminen auttavat myös jaksamaan. Toivon sinulle voimia ja jaksamista ❤
VastaaPoistaIhana kun tulit kyläilemään ja kiitos sanoistasi ♥
PoistaSinulla on silmää kauneudelle. Todella kauniita kuvia olet ottanut! Uskon että saat ympäröivästä luonnosta sekä tietenkin ihanista eläinystävistäsikin lohtua suureen suruusi, mutta aikansa se ottaa, ja se aika sille on suotava. Voimia sekä jaksamista sinulle ♥
VastaaPoistaSilmää kauneudelle
Poista- kuinka kivasti sanottu, kiitos! ♥
Ja kiitos myös muistakin lohduttavista sanoistasi ♥
Ihania kuvia ja tuo koira on niin suloinen! Meillä on ollut kaksi lapinkoiraa, nykyisellään on kaksi labbista, mutta osa sydämestä kuuluu aina tuolle rodulle! Sinulla onkin suurta surua ollut siellä. Surutyö ottaa aina aikansa ja vaikkei se paljon lohduta, niin aika auttaa tässä asiassa, se vaan on totuus. Voimia sinulle! Onneksi aina voi ottaa ja lähteä ulos ja metsään, se on kovin voimaannuttavaa!
VastaaPoistaKuvassa oleva Tahvo-koiruus on tarkkaan ottaen sekarotuinen! :) Vaan kuinka voi arvatakin, niin lapinkoiraa löytyy erittäin suuri osa. Mutta arvaa vain kuinka monta kertaa on kyselty, että mistäs kennelistä tämä ihana lapinkoira on.. :)
PoistaIhan puhdasrotuinenkin lapinkoira perheestä löytyy. On hieman hauskaa, kun mikäli näiden kanssa on jossain yhdessä ja mainitsee toisen olevan lapinkoira ja toisen sekarotuinen, ihmiset osoittavat Mauria ja lapinkoiraa ja kysyvät, että "mitäs rotuja tässä on?" Öh, se on se lapinkoitra.. :D ♥